FM Mauri Junttila
Syyskuussa tapahtui todella paljon vanhaan aikaan esimerkiksi 1950 – luvulla. Luonnossa alkoi näkyä suuria muutoksia kesän kääntyessä syksyyn. Ilmat viilentyivät päivä päivältä. Illat pimentyivät. Valoisat päivät lyhentyivät.
Sadonkorjuutyöt, viljankorjuut alkoivat olla ajankotaisia maalaistalojen isännille. Monet muuttolinnut olivat jo lähteneet meiltä ulkomaille. Marjoja ja sieniä kerättiin ahkeraan tulevan talven varalta.
Koululaiseet mukana sadonkorjuussa
Ennen vanhaan oli koululasillakin tapana olla mukana kotinsa monissa maataloustöissä. Maataloustöitä oli meillä jo keväisin. Oltiin mukana esimerkiksi kevään kylvötöissä. Esimerkiksi oli raskasta suuritöistä karjanlannanajoa nätisti levälleen, kun sitä levitettiin pelloille voimaksi tulevan kesän ohralle ja kauralle.
Kesällä jouduttiin olemaan iältään vielä täysin lapsina hyvin paljon mukana myös raskaissa, kuuman, hikisen heinäpellon heinätöissä. Niissä oli hyvin paljon töitä, joita lapsikin kykeni tekemään.
Kesällä saattoi olla ajankohtainen esimerkiksi myös talon heinäladon korjaaminen tai sen uusiminen kokonaan talon niityillä. Siinä oli paljon töitä, jotka onnistuivat, luonnistuivat hyvin myös koululaislapsilta.
Koulut alkoivat syyskuun alussa
Pienestä Tyrnävän Korvenkylästä aloitti moni seitsemän vuotias lapsi kansakoulunsa myös syksyllä 1952. Temmeksen Haurukylän vuonna 1922 perustettuun kyläkouluun matkasivat uusina koululaisina syksyllä 1952 Korvenkylästä esimerkiksi: Anneli Pasanen, Aino Alasaarela, Pauli Alasaarela ja Mauri Junttila. Sinne kävelimme monien meitä vanhempien koululaislasten mukana. Meitä lapsia oli koulupoluilla sitten monenikäisiä.
Tyrnävän Keskikylän Koivikon kyläkouluun lähtivät uusina oppilaina Tyrnävän kunnan puolelta kylästämme syksyllä 1952: Matti Kaikkonen ja Markku Pasanen. He kulkivat Korvenkylän ja Keskikylän välisen muutamien kilometrien metsätaipaleen läpi kotoaan kansakouluunsa. He kulkivat koulumatkansa kävellen tai pyöräillen. Talvisin koulumatkat hiihdettiin.
Naapurimme pojasta Markku Pasasesta (syntynyt 1944) tuli aikoinaan Oulun ammattikoulun jälkeen osaava leipurimestari. Hän kävi varusmiehenä myös reservinalipseerikoulun Oulussa.
Naapurimme poika Matti Kaikkonen (syntynyt 1945) oli aikoinaan eräs armeijamme reippaista kanta – aliupseereista. Arvelen Matin aikoinaan käyneen myös aliupseereiden ammattikoulun, jota sanoivat takavuosina ”rottakouluksi”.
Kun, menin ikäni myötä ajallani armeijan harmaisiin syksyllä 1965 Oulun Hiukkavaaraan. Siellä oli varusmiesalikersanttina kanssani samanikäinen naapurini Kaikkosen Matti poika.
Siihen maailman aikaan kapiaiset eivät ottaneet kaikkia asevelvollisia aliuseerikouluun. Ryhmänjohtajistamme sanoi mielipiteenään ”ryhmyrimme” Kaikkosen Matti, että Junttilan Mauri pitää myös ottaa sinne! Hän sanoi myös omana mielipiteenään, että minun ”ikivanhan ajan”, silloisen autonomisen Suomen sotaväen käynyt aliupseeri isoisäni Eero Junttila (1870 – 1948) oli ollut Temmeksen juuri perustetun (1918) suojeluskunnan ensimmäinen paikallispäällikkö ja koulutajiakin.
Kotikylämme, Tyrnävän Korvenkylän minun ikäisen asevelvolisen naapurin pojan Matti Kaikkosen isoisä oli ollut vanhan Suomen armeijan kantavääpeli Antti Kaikkonen. Hän oli aikonaan, itsenäisyymme alkaessa ollut Tyrnävän juuri perustetun suojeluskunnan 1. kouluttaja ja 1. paikallispäällikkö.
Toinen Tyrnävän suojeluskunnan paikallispäällikkö oli ollut Tyrnävän Keskikylän Vöyrin sotakoulun käynyt Arvi Matinolli.
Siihen, vuoden 1965 sotaväkeen menoni aikaan, Oulun Hiukkavaaassa ”kapiaiset” olivat kait olleet jonkin verran suojeluskuntahenkisiä. Minäkin menin sitten sinne muiden mukana myöhäissyksyllä 1965 Oulun Hiukkavaaran aliupserikouluun. Seuraavana syksynä 1966 pääsin sotaväestä siviiliin. Voinee myös mainita, että Oulun Hiukkavaan AUK:n koulun silloisena johtajana toimi Mannerheimin ristin ritari Eino Laihiala.
Ennen kaikki oli erilaista. Esimerkiksi armeijamme oli siihen vanhaan aikaan Suomen puolustusvoimat. Isänmaaallisuus ja nimenomaan suomalainen ja suomalaisperäinen isänmaallisus olivat korostuneita. Toisen surmaamista, tappamista edes sotilaana ”saatanan pirun paska vihollisena” surmaamista ei läheskään aina ihannoitu. Ameriikkalainen elokuvaviihde raakuuksineen, tappamisineen ja raskaine juomisineen (”myös naihmisineen”) ja huumeineen ei ollut vielä aivopessyt meitä kaikkia suomalaisia.
Kaikkosen Matti muutti muutamien kapiaisvuosien jälkeen tehdastöihin Etelä – Ruotsiin. Ruotsissa oli useiden kymmenien vuosien ajan korkea elintaso. Siellä, Ruotsissa kaikki oli kaunista, miellyttävää ja mukavaa. Oli lähes ilmaiset nykyaikaiset asunnot ja tv:t videoinen. Oli hyvät keittiöt nykyaikaisine kalusteineen.
Työtä tehtiin lämpimissä valoisissa tehdassaleissa. Tehtaissa oli viihtyisät edullisten ruokien ruokalat. Luulen Matin houkutelleen sinne se, että siellä suomalaiset siirtotyöläisetkin saivat ajella uusilla henkilöautoilla edullisesti pitkiä miellytäviä matkoja.
Jonkin kerran myös Kaikkosen Matti ajoi Etelä – Ruotsista Tyrnävälle synnyinkotiinsa kesälomalle kiertäen nätisti valoisan kesäyön aikana, ajaen hyviä maanteitä Haaparannan kautta. Se oli ennen yleistä tapaa. Autolautat olivat vielä silloin vanhanaikaisia ja melko hitaitakin.
Ei aina ollut ryhmyrinä rääkkymistä
Asevelvollisena kesällä 1966 olin myös hiukan mukana Hiukkavaaran ampumaradan uuden sotilaskodin uudisrakenuksella. Tehtiin sotilaskodin ympäristön kunnostus – ja hoitotöitä. Ajettiin lähistön Pajulan peltojen ruokamultaa ja vierestä hiekkaa sotilaskodin ympäristön kunnostustöissä.
Sain käyttööni Valmet traktorin peräkärryineen ja asevelvollinenkuljettajineen. Lapiomiehiksi mukaani hiekan, mullan lapiointeihin apumaradan sotilaskodin luona sain noin viisi samanikäistä asevelvollista. Mukavaa työtä se oli tavanomaisen rääkkymisen ja alokkaden kiusaamisen lomassa.
Päivä kerrallansa
Henkilökohtaisena aseenani Suomen raskaassa ensin vanhaan aikaan minulla oli ikivanha ”pystykorva” kivääri. Sitten, saatiin uusi venäläinen rynnäkkökivääri. Se oli tarkka ase. Sillä ammuin vain ns. napakyppejä. Kesällä 1966 minulla oli alkujaan Normannian suuresta ylijäämä varastoista romuraurana Int:iin ostettu Sten konepistooli. Jossain välissä minulla oli tanko- ja rumpulippaalla varustettu Suomi konepistoli.
Turhalta tuntuu meillä koko SA Int laitos. Kun, asioita tarkastellan rauhallisen ja rauhaa rakastavan suomalaismiehen silmin. Itä – naapurillamme oli jo 2. maailmansodasta lähtien vahvoja ydiaseita ja monenlaisia pommikoneita.
Ruotsalaiset ovat olleet jo tuhansia vuosia vain heikkoja sotilaina. Vain – naisten naurattajia ovat he. Homppeli poikia ja – tyttöjä ovat ruotsalaiset olleet jo kauan. Miten, sellaisten kanssa oikein soditaankaan?
Lakkautetaan vain rohkeasti liian paljon turhan ja pelottavan paljon vähiä rahoja, varojamme kuluttava armeijamme eli sotaväkilaitoksemme. Ei se nykyisellään enää tunnu edes suomalaiselta, vaikka niin sen pitäisi tuntua ja olla.
Perustetaan nykyisen sotaväkemme tilalle suomalaisten omia suojeluskuntia. Esimerkiksi mennyt viime talvi oli erityisen luminen. Lunta ja räntää satoi katkeamatta ja paljon päivästä toiseen.
Jos, reippaat suojeluskuntalaiset olisivat pitäneet viime talven lumisia jäisiä polkuja kunnossa. Tuskin he olisivat välissä tupakkatauolla sanoneet, ”että tämä puuhahan muistuttaa työntekoa. Annetaan lumien vain olla poluilla”.
Lähteitä:
https://www.iltalehti.fi/suomi100/a/201701172200055114
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kansakoulu
http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Koulut
https://www.superkirja.fi/kirjakauppa_hinta_kirjalle/9789529276837
https://koulukaverit.com/uploads/school_material/1/2/4/4/0/school_12440/917430/917430_1356456023.pdf
http://kirjastolinkit.ouka.fi/kaleva/touko13/muistojen.htm
https://sites.google.com/site/haurukylankansakoulussa/
http://mauritarinoi.suntuubi.com/
https://maatapitkin.net/ruotsi.php
http://www.tulliliitto.fi/lappi/sivut/Lapin_Tullimiehet_1908_2008[1].pdf
https://www.sotilaskotioulu.fi/uusi-sivu
http://kirjastolinkit.ouka.fi/kaleva/helmi09/8145994.xml
