heinäntekoa arkistot - maurintarinoita

FM Mauri Junttila

Heinätöiden kuukausi

Heinäkuu oli vanhempaan aikaan ollut heinätöiden kuukausi. Silloin, olivat olleeet etuna esimerkiksi, että kuukauden sademäärät olivat pienet. Se oli ollut hyvä asia heinätöille ja heinäin korjuulle. Heinät olivat myös kasvaneet riittävästi jo heinäkuulle.

Ennen vanhaan heinät seivästettiin

Se oli vielä 1950 – 1960 lukuja, kun kesäisiin Suomikuviin liittyivät suurten, laajojen heinäpeltojen pitkät, tiheät, ylväät heinäseiväsrivistöt. Maataloudesta ja erityisesti karjanhoidosta vielä silloin eläneelle Suomelle olivat tärkeitä heinätyöt. Oli tärkeää, että talojen heinätyöt onnistuivat!

Kulkemiset Suomessa olivat myös pitkään olleet hevosten varassa. Hyvää oli, että hevosilla oli laadultaan parasta mahdollista heinää syödä ruuakseen. Ne jaksoivat kulkea ja kävellä, juostakin. Ne jaksoivat tehdä työnsä eivätkä juuri sairastelleet.

Liikuvuutta heinämiehillä

Vanhaan aikaan Suomessa oli ollut jonkin verran miehiä ja naisia, jotka kulkivat heinätöissä jopa kaukana kotoaan. Esimerkiksi Tyrnävän taloissa oli ennen vanhaan ollut kesäisin heinämiehiä, joiden kodit olivat olleet kaukana, monien pitäjäin takana.

Heinäpelloillamme saattoi kiireisimpään aikaan työskennellä oman pitäjän väen lisäksi muualta töihin tulleita esimerkisi etelä – pohjalaisia, savolaisia ja kainuulaisia heinämiehiä. Limingan rautatieasemalla pysähtyi ennen junia. Niillä voitiin kulkea kauas tai sieltä voitiin lähteä kauas pois. Pohjanmaan rata oli ollut liikennöitävä etelän Helsingistä Ouluun jo kauan sitten eli jo vuodesta 1876 lähtien.

Viikatesepät jäivät historian

Taannoiselle 1950 – luvulle oli ollut tyypillistä sekin, että vanha viikateseppien ammattikunta alkoi kadota ja lakata olemasta. Tyrnävällä oli ollut korjausmiesten, koneseppien, oman aikansa autojen ja maataloustraktoreiden ammattimiesten korjamon sisältänyt Tyrnävän Osuusmeijerin omistama korjaamorakennus nykyisen Tyrnävän kirkonkylän Seurojentalon luona vielä 1950 – luvulla.

Siellä, oli ollut 1950 – luvulla porakoneilla, sorveilla, kaasu- ja sähköhitsausvälineillä ja hiontalaittella varustettu auto, traktorikorjaamo. Tyrnävän kirkonkylän pitkässä korjaamorakennuksessa työskenteli vielä 1950 – luvulla myös muutamia vanhan kansan viikateseppiä. Eräs heistä oli ollut Tyrnävän Korvenkylän maantien varren alkupään Uutisenkylässä taloaan asunut viikateseppä Matti Kantola.

Sittemmin, tyrnäväläisen seppä Kantolan Leppiojan luonnonojan varren Kantola paisui paisumistaan, laajeni pinta – alaltaan. Seppä Matti Kantolan Alpo pojan aikana Kantola oli ollut jo todella suuri maalaistalo. Se oli suuripintalainen jopa koko Suomen mittakaavassa. Kookas Kantola meni myös muuan vuosikymmen sitten mukaan Tyrnävälläkin suosittuun perunanviljelyyn. Siinäkin Kantola on ollut hyvin menestyvä, pärjäävä ja suuri.

Entinen Tyrnävän mies Oiva Junttila (1922-2001) tarinoi muuan vuosi sitten, että meidän Erkki isämme oli polttanut kotimme läheisyydessä jokin vuosikymmen taaksepäin muutaman sysimiilun. Pajahiiliä eli sysiä oli ostanut häneltä esimerkiksi seppä Matti Kantola. Sysiä olivat käyttäneet vanhan kansan osaavat viikatesepät, kun takoivat hehkuvia tulikuumia rautojaan teräviksi viikatteiksi. Vanha Matti Kantola oli osannut takoa hyviä kestäviä peräti ”lähes kiveen pystyviä” – pitkään terävinä pysyneitä ja säilyneitä viikatteita.

Makeiden marjojen poimintaa

Heinäkuulle on tyypillistä myös marjojen kypsyminen ja joutuminen meille syötäväksi ja myös myytäväksi. Makoisaa mustikkakeittoa syötiin jo heinäkuussa heinätöiden lomassa. Mustikasta sai myös heinäväelle tärkeää terveellistä mehua.

Vanhan ajan ojanpientareiden tärkeä runsassatoinen marja oli ollut mesku, mesimarja. Kun, poimi muutaman litran vetoisen alumiini päärärin meskuja täyteen ja pyöräili sen kanssa kirkolle osuuskauppaan, Jere Takalolle tai Eino Ylitalolle. Palatessa jaloissa olivat uudet nätit tennarit ja päällä uusi kaunis värikäs T – paita sekä lippis.

Heinäkuussa kypsyvistä luonnonmarjoista tunnetuin ja suosituin lienee ollut hilla eli suomuurain. Se oli ollut hyvin monille maaseudun ihmisille tärkeä rahakasvi. Heinäntekoaikaan päästiin jo auttimaan makoisasta ravintorikkaasta hillasopasta, – keitosta riisipuuron kera. Se oli meikäläiselle juhlaa, kun oli syödä mielin määrin makoisia hilloja ja runsasti juuri paistettuja sokeroituja lättyjä!

Mansikoitakin oli

Puutarhamansikan kasvattaminen kotiryytimaan muutamia neliötä suuremmissa kuvioissa alkoi Tyrnävällä suunnilleen 1970 – luvulla. Tyrnävän Ängeslevän kylän Korkalan Uunon pojat olivat eräitä ensimmäisiä. Korkalan Uuno oli ollut jatkosodan aikana hyökkäysvaunun miehistöä. Hänelle oli tullut hengitysvaivoja sodan taistelukaasuista.

Tyrnävän Keskikylän myös jatkosodassa mukana olleen Kalle Lassilan Pentti poika perusti 1970 – luvulla synnyinkotiinsa puutarhamarjojen taimien kasvattamiseen erikoistuneen puutarhan. Pentti Lassila kouluttautui puutarhuriksi. Lassilan Pentin Kalle isä ajoi keskikyläläisten isäntäin viime sotien jälkeisen jälleenrakennuskauden paikallisen traktoriosuuskunnan harmaata diesel Fergusonia useiden vuosien ajan.

Tyrnävän Keskikylän Samppa ja Anna Pikkaraisen kasvattitytön Eilan Heikki poika perusti Keskikylän Pikku – Koivikkoon muutamien hehtaarien kokoisen tuottoisan kaupallisen mansikkamaan. Nuoren Tyrnävän Keskikylän Junttilan Heikin kohtaloksi tuli tappava syöpä. Hän menehtyi nuorena syöpään.

Junttilan Heikin vuonna 1955 syntynyt nuorempi Erkki veikka piti Keskikylän Pikku – Koivikon kaupallista mansikkamaata useita vuosia. Erkin melko nätti Ruotsin töistä hänelle löytynyt Mari Turunen niminen vaimo kävi esimerkiksi myymässä monena kesänä mansikoitaan nelostien levähdyspaikoilla Tupoksen ja Oulun välillä.

Ei hänen tarvinnut niitä erikoisen kauan myydä, kun ne olivat jo myyty. Takavuosien valtion omistama valtava TVH (Tie – ja Vesihallitus) alkoi vuokrailla kesäisin valtamaanteiden varsien levähdyspaikkojaan kaupalliseen tarkoitukseen kesämansikan myyntipaikoiksi. Mansikan myyjiä niissä olikin usein lyhyen keskikeskikesämme aikana.

Tyrnävän Keskiylän Junttilan Erkki oli nuorukaisena ollut useita vuosia hyvissä töissä Ruotsissa. Hyviä töitä hänelle olivat hankkineet sieltä Erkin Eila äidin Kirstinä sukuiset, jotka itse olivat olleet siellä jo kauan ja hyvissä ansioissa. Erkki oppi ruotsin ja hänellä oli esimerkiksi ollut nuorukaisena peräti ”viisipyttyinen” uusi komea Mersu henkiläauto. Siihen mukavaan varakkaaseen elämään Erkki lähti takaisin pienestä Tyrnävän Keskikylästä. Erkki jätti mansikkamaansa sinne.

Niittylatoja

Taaannoisella 1950 – luvulla Tyrnävän Korvenkylässäkin rakennettiin, naulattiin ahkerinamuun yleisen tavan mukaan kesäisin paljon pienehköjä raakalautaseinäisiä ja pärekattoisia niittylatoja. Ne tulivat talojen käyttöön jo kulloisen kesän heinäntekoihin. Heiniä niihin kerättiin tavanomaisesti heinäkuussa heinäntekoaikaa. Talvella niitä ajettiin kotikarjalle: lehmille, hevosille ja lampaille.

Pienet raakalaudoista tehdyt niittyladot rakennettiin tavallisesti vanhojen pyöreistä ohuista pienistä hirsistä rakenettujen tilalle. Esimerkiksi Tyrnävän Korvenkylän Lauri Alasaarela, Olli Laukka, Jussi Tolvanen, Toivo Kaikkonen, Ahti Pasanen, Alpo Pasanen, Ahti Vesala ja Oiva Junttila sekä esimerkiksi Tyrnävän Keskikylän Sulo Keränen, Veijo Tauriainen, Jaakko Korva, Kalle Lassila, Arvo Vikiö, Samppa Pikkarainen, Paavo Ikonen, Nestori Väisänen, Antti Latvalehto, Yli – Ikolat, Ikolat jne rakensivat joka kesä jonkin uuden heinäladon niityilleen. Entinen lahoava huonokuntoinen hirsinen niittylato purettiin ja käytettiin talossa polttopuina, hälläpuina esimerkiksi talokkaiden juhannusjuustokeittoon polttopuina.

Tyrnävän Osuusmeijerin kookkaan saharakennuksen ulkoseinässä oli esimerkiksi 1950 – luvulla kiinteä pärehöylä. Se oli siellä avoimessa tilassa ulkoseinään kiinteästi kiinnitettynä, rakennettuna. Keväisin siellä höylättiin päreitä Tyrnävän kyläläisille useiden viikkojen ajan. Päreiden höylääjänä siellä oli toiminut esimerkiksi Tyrnävän Keskikylän eräs mies Jussi Pasanen.

Sateen suojassa

Eräänä kauniina kesäsunnuntaiaamuna 1950 – luvulla meitä Korvenkylän pyhäkoululaisia oli pyörälemässä Tyrnävän kirkkoon erääseen kesäsunnuntain jumalanpalvelukseen Korvenkylän pyhäkoulua pitäneen Lauri Alasaarelan johdolla. Menimme ensin Korvenkylästä Keskikylään Takalonlinjaksi sanottua multaista kylätietä. Päällemme nousi kova rankkasade tummine sadepilvineen.

Sopivasti sillä kohtaa Korvenkylän kylätien Takalonlinjan vieressä oli keskikyläläisen Keräsen Sulon upouusi heinälato. Lato oli myös ollut juuri katettuna uutuuttaan hohtavilla vaaleilla päreillä. Lato tuoksui uudelle työstetylle puulle. Se antoi hyvän ja varman suojan sadekuurolta. Muutaman viikon päästä siitä sunnuntaista Keräsen Sulon heinälato oli jo heiniä täynnä. Sinne ei olisi enää mahtunut lapsijoukko suojan ankaralta sadekuurolta.

Heinätyö tarinoita

Tyrnävän Korvenkylän talokkailla Vesaloilla oli kesäisin kuivaa heinää kohtalaisia määriä, pinta – aloja. Eräänä 1950 – luvun heinätöiden helteisenä kuumana päivänä korjattiin kiirellä kuivaa heinää latoihin sielläkin. Kova, kovasti jyrisevä vihainen ukkonen elämöi, jyrisi ja salamoi sekä möyrösti taivaanrannalla.

Päälle se oli nousemassa vauhdilla, äkäisesti ja äänekkäästi salamoiden. Olimme juuri ja juuri saanet silloin työstettävän Alavainiomme heinät turvallisesti suojaan niittylatoon.

Näköetäisyydellä kyläläisnaapurimme Vesalat kokosivat kiireellä heiniä niittylatoonsa. Me seurattiin heidän hikisiä kiireellisiä puuhailujaan seisten sateelta suojassa niittylatomme räystään alla. Heidän kiireisiä heinänkorjuu puuhailuja katsoessamme Oiva veikkamme totesi, että hehän tekevät heinää ”kuin elokuvissa”.

Lähteitä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Julius_Caesar

https://www.google.com/search?q=hein%C3%A4ty%C3%B6t&tbm=isch&source=univ&client=firefox-b-d&sa=X&ved=2ahUKEwiZiee_0-HiAhWjlosKHcc5AG4QsAR6BAgAEAE&biw=1336&bih=630

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hein%C3%A4seiv%C3%A4s

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Maatalouden_historia

https://fi.wikipedia.org/wiki/Niitty

https://www.luontoon.fi/marjastusjasienestys/marjastus

https://www.talouselama.fi/uutiset/kyllastyi-kyykkimiseen-hillasuolla-is-keksi-ratkaisun-jota-piti-piilotella-viisi-vuotta/c69a6330-65a2-3093-962c-6c8b1ed8ee0d

https://www.aarrelehti.fi/uutiset/artikkeli-1.255622

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hein%C3%A4

http://historiamies.suntuubi.com/?cat=1&lang=fi&preview=1

https://sites.google.com/site/heinatoista/